Päivä pienen perheemme elämää
Olen jo pitkään halunnut kirjoitella tänne blogiin hieman henkilökohtaisempia asioita ja raottaa oman elämäni verhoa myös teille lukijoille. Olen Nanna, yksi Pikkuvaki.fi blogin kirjoittajista, ja minulla on kaksi lasta, 6-vuotias Eemeli ja 2,5-vuotias Esmeralda. Lisäksi kotonamme häärää myös yksi IT-alalla toimiva isä, touhuava terrieri sekä 3 kissaa.
Olen ollut jo viimeiset kolme vuotta kotiäitinä, ja sitä ennen pysyin vuoden kotona kun Eemeli syntyi. Eemelin syntymisen jälkeen palasin töihin tekemään neljäpäiväistä viikkoa, ja kun odotin toista lastamme, syntyi minulle idea blogin aloittamisesta. Olen aina pitänyt kirjoittamisesta, ja ajattelin samalla, että voisin tienata hieman taskurahaa blogin kautta vanhempainvapaalla ollessani. Blogin perustamisessa meni kauemmin kuin suunnittelin, mutta viimein sain muutaman ystäväni puhuttua ympäri ja ylläpitämään blogia kanssani. Yhdessä me kolme naista muodostamma Pikkuvaki.fi:n. Toki tässä tarinassa ei ollut tarkoitus puhua blogikuvioista, joten palaan takaisin aiheeseen ja kerron hieman tyypillisestä päivästämme. Tai tottapuhuen siis pienten lasten äiti nyt ei tyypillistä tai perinteistä päivää näe, vaan joka päivä on aivan erilainen. Tässä kuitenkin kuvaus eiliseltä, kun kävin lasten kanssa asioilla ja puistossa hieman leikkimässä.
Aamumme alkoi seitsemän maissa, kun mieheni lähti töihin. Olemme siitä onnekkaita, että lapsemme nukkuvat aamuisin pitkään, ja ehdimme yleensä mieheni kanssa nauttia aamukahvit ja lukea lehden yhdessä ennen kuin lapset heräävät. Joinakin aamuina minun täytyy jopa mennä herättämään nämä unikeot, ettei koko aamupäivä tuhlautuisi nukkuessa.
Lasten herättyä ja mieheni lähdettyä aloitimme aamupuuhat samalla kun tutut lastenohjelmat pyörivät tv:ssä taustalla. Keitin lapsille puuroa, söimme hieman Viilistä ja joimme appelsiinimehua tai ’appaa’ niin kuin Esmeralda sitä kutsuu. Kun lapsilla oli vaatteet päällä ja itselläni oli hieman maskaraa silmissä ja poskipunaa naamassa, olimme valmiita lähtemään liikenteeseen.
Ensimmäinen linja-auto tuli ja meni, sillä Esmeralda ei suostunut istumaan rattaissa vaan halusi kävellä noin kilometrin mittaisen matkan itse. Viimein pääsimme matkaan ja sain nauttia hetken omasta ajasta bussin kyydissä, sillä aikaa kun lapset katsoivat tabletilta Paavo Pesusientä. Käytin aikani hyvin, ja ehdin lähettämään muutaman viestin Facebookissa, editoimaan muutaman söpön kuvan lapsista Instagramiin ja katsoa samalla hieman kasinoalan uutisia. Olin ennen lasten syntymistä hetken aikaa ulkomailla kasinoalalla töissä ja tämän takia seuraan alan sivuja vieläkin silmä kovana. Jos aihe kiinnostaa, voit käydä sivuilla tästä linkistä ja tarkistaa, mitä alalla nyt tapahtuu.
Linja-auto toi meidät suoraan määränpäähämme eli Stockmannin oven eteen noin 25 minuutissa. Kävimme tavaratalossa ihailemassa Polarn O. Pyretin suloisia lastenvaatteita, ja muutama niistä lähtikin mukaamme. Niistä laitan ehkä kuvia tänne blogiin myöhemmin. Annoin lasten päättää, missä nauttisimme lounaan, ja odotetusti lasten pyyntö olikin Hesburger. Eemeli jaksoi syödä melkein koko lastenateriansa ja Esmeraldakin puolet ranskalaisista perunoista, ennen kuin heidän oli aivan pakko päästä pallomereen leikkimään muiden lasten kanssa. Itselleni löysin valikoimista falafel wrapin, joka maistuikin herkulliselta.
Tarkoituksenamme oli odotella keskustassa siihen saakka, että mieheni pääsee töistä, mutta Esmeralda ei suostunut nukkumaan vaunuissa päiväuniaan ja hyppäsimmekin bussiin puoli neljän maissa ja suuntasimme takaisin kotia. Molemmat lapset olivat jo väsyneitä, ja olikin urakka saada kaksi kärttyistä lasta kotiin ruuhkabussissa. Onneksi Esmeralda viimein nukahti vaunuihin kävelyllä kotiin bussipysäkiltä, ja sain vaunut kärrättyä suoraan takapihalle ja lapsi vetelikin ulkoilmassa mahtavat kahden ja puolen tunnin päiväunet. Myös Eemeli nukahti sohvalle äidin kainaloon.
Mieheni yllätti minut ja kävi töiden jälkeen kaupassa, ostaen koko viikon ruokatarvikkeet sekä tulppaaneja piristämään olohuoneen pöytää. Illalliseksi nautimme edellispäivältä jäänyttä makaronilaatikkoa ja kävimme koko perheen voimin saunassa. Puoli kymmenen maissa lapset nukahtivat unilleen ja minä ja mieheni katsoimme vielä sivusilmällä Roba-sarjaa Netflixistä ennen nukkumaanmenoa.
Näin kului eilinen päivämme, jos piditte lukemastanne niin seuraavalla kerralla voin kertoilla lisää normaalista arjestamme kotona.
